Näköjään elämä vie niin, ettei ehdi paljon postailla blogiin. Höh.

Nyt makoilen sairaslomalaisena ja kun ei jaksa isommin muutakaan, niin tämähän on oivaa ajankulua!

Outoja ajatuksia pulpahtelee päähän maatessa, nytkin pohdiskelin, että miksi aina tehdään niin iso asia siitä, kun jotain tekee/kokee ensi kertaa??
Miksei kukaan kirjaa ja kohkaa asioita, joita tekee viimeistä kertaa? Monihan meistä kyllä keuhkoaa useastikin, että "TÄMÄ ON KYLLÄ VIIMEINEN KERTA, KUN....". Mutta tuo kommenttihan on useimmiten ihan turhaa puhelihasten tyhjäkäyntiä.

Oikeasti: muistaako ihmiset oikeasti jonkun tekemisensä viimeistä päivää? Malliin, "se oli 7.4. vuonna xx, kun..".

Aloinpa siis miettiä omalta kohdaltani näitä juttuja eipä tulisi pitkää listaa. Toki jos kaivelisin vanhat kalenterit esiin, niin esim. lapsiin liittyviä viimeisiä kertojahan sieltä löytyisi: viimeinen kerta imetystä, viimeinen vaippa yms. Joskin nuokin selviäisi ehkä kommenteista "eka kerta nokkamukista", "eka yö ilman vaippaa" jne.

Ainoa asia minkä lonkalta muistin, on "viimeinen kerta kun olin lähdössä hyppäämään benji-hyppyä"! Se tapahtui syyskuussa 2009, muistaakseni 17 päivä kun fysioterppa tylysti lyttäsi suunnitelmani sanomalla, että sepä olisi sitten minun nivelilläni surmanhyppy.. Että voi sentään miten mukava muisto!

 

 

 Oli taas iltapäivästä aivot mössönä, kun toimistossa lämpötila kohosi yli 29 asteen huolimatta "ilmastoinnista" ja tuulettimista.

Ihana-ihana pomo tuli sanomaan kolmelta, että koneet kiinni ja kaikki pihalle, täällä on liian kuuma tehdä mitään. Ilolla suljin tietokoneen ja kasasin paperit odottamaan huomista ja suuntasin kohti kotia.

Kotiin päästyä vaihdoin pihavaatteet päälle, eli riisuin kaiken mahdollisen ylimääräisen pois ja siirryin ulkotiloihin. Petsasin etukuistin ovenpielet toiseenkertaan ja ihailin loistavaa värivalintaa, vihreä ovi sointuu mahtavasti punaiseen taloomme, jotenkin piristää ilmettä!

Grillasin muutamat juustokalkkunamakkarat jonkinasteiseksi päivälliseksi, näin kuumalla ei kauheasti innosta alkaa kehitellä oikeaa ruokaa edes teinille, vaikka aina paasaankin terveellisen ruokavalion tärkeydestä.

Päivän kohokohta oli kuitenkin viinilasitelineiden seinälle saaminen!! Oli vähän kuin hiiren takin ompelu vanhassa sadussa..piti tulla kaappi, mutta muuttuikin liiveiksi ja kun ei sitten liivejäkään tullut, tuli jotain muuta - en muista sadun loppua? Mutta siis meidän tapauksessamme ei tullut lasivitriiniä, hyllyä eikä kaappia vaan HIENOHIENOHIENO viinilasiteline! Malli ideoitiin erinäisten anastettujen ideoiden pohjalta ja yksinkertaistettiin äärimmilleen, toteutuksen hoiti rakas isäni ja valmiin lopputuloksen petsasin + lakkasin minäitse, seinälle ruuvauksen hoiti perheen Mies.

Hurmaava, eikö totta??

 

Mahtava sää tänään!

Istutin kuunliljoja ja keltaisia päivänliljoja sekä pistin "suihkulähteen" toimintaan. Ripsutusta sieltä ja rapsutusta täältä, tekeminenhän ei lopu koskaan.

Ostimme ja kasasimme riippukeinun pihalle - olen haaveillut riippukeinusta siitä saakka kun tänne muutimme, mutta nyt vasta sen hankimme. Saa nähdä onko keinu loppujenlopuksi haaveiden mukainen, ainakin ensimmäiset makoilut tuntuivat oikein nautinnollisilta.

 

 johonkin sitä on tätä päätänsä purettava, joten palaanpa "sähköisen päiväkirjan" pariin.